Osa tämän blogin otsikkoa on "Yhden monivuotisen haaveen toteuttaminen ennen kuin on liian myöhäistä". Alunperin sitä kirjoittaessani ajattelin lähinnä tuota niin, että ennen kuin olen liian vanha ja raihnainen kävelemään tuollaista reittiä. Mutta tällä viikolla asia realisoitui ihan eri tavalla.
Yksi läheinen työkaverini kuoli. 36-vuotias, hyväkuntoinen mies. Hänelle sattui harrastuksensa parissa kohtalokas onnettomuus. Tämä oli meille kaikille saman työtiimin jäsenille suurensuuri järkytys. Hänen työhuoneensa on minun työhuoneeni vieressä, joten monta kertaa päivittäin tyhjä paikka muistuttaa tästä asiasta.
Kukaan ei mitenkään osannut tällaista odottaa. Kukaan ei olisi etukäteen uskonut, että tälle ihmiselle joku huomenna tai ensi viikolla tapahtuva asia olisi liian myöhäistä. Koskaan ei voi tietää, milloin on itsekenenkin viimeinen päivä!
Ei siis kannata lykätä jonnekin hamaan tulevaisuuteen asioita, mitä elämässänsä "sitten joskus" haluaa tehdä! Eikä varsinkaan pidä jättää sanomatta asioita, mitä olisi hyvä jollekulle toiselle ihmiselle ääneen sanoa! Harmittaa, etten tällekään työtoverilleni varmaan koskaan tullut ihan suorin sanoin sanoneeksi, miten paljon häntä arvostin, kunnioitin ja ihailin, niin työtoverina kuin ihmisenä. Hänen asenteensa niin elämään kuin työntekoon oli esimerkillinen. Nyt en enää koskaan voi näitä asioita hänelle kertoa.
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
Lentoliput!
Hui, nyt on lentoliput lokakuulle ostettuna! Jännää!!!
Hanna-ystäväni oli meillä yökylässä ja katseltiin halvimpia lippuja Espanjaan. Päätettiin sitten, että sama ostaa heti. Kun eihän sitä tiedä, miten hinnat nousee, jos vielä kauan odottelee. Nyt saatiin liput Oulusta Bilbaoon noin kahdella ja puolella sadalla eurolla. En usko, että juurikaan sitä halvemmalla voitaisiin saada niitä missään vaiheessa.
Meidän reissu siis menee näin:
Ma 1.10. AY368 17.35 Oulu 18.35 Helsinki
Ti 2.10. LH855 06:35 Helsinki 08:20 Frankfurt
Ti 2.10. LH1142 11:30 Frankfurt 13:35 Bilbao
La 27.10. LH1143 14:25 Bilbao 16:35 Frankfurt
La 27.10. LH854 22:25 Frankfurt 01:50+1 Helsinki
Su 28.10. AY 365 12.40 Helsinki 13.40 Oulu
Kummassakin päässä siis pitää olla Helsingissä yötä, mutta lasken sen varaan, että ystävät majoittavat, epäinhimillisistä lentoajoista huolimatta. Pitää alkaa kysellä yösijaa.
Niin, ja ne hinnat. Kaikkine veroineen ja toimituskuluineen jne. maksettavaa jäi tämänverran per henkilö:
Oulu-Helsinki-Oulu 70,75 €
Helsinki-Bilbao-Helsinki 185,96 €
Yhteensä siis 256,71 euroa
Hanna-ystäväni oli meillä yökylässä ja katseltiin halvimpia lippuja Espanjaan. Päätettiin sitten, että sama ostaa heti. Kun eihän sitä tiedä, miten hinnat nousee, jos vielä kauan odottelee. Nyt saatiin liput Oulusta Bilbaoon noin kahdella ja puolella sadalla eurolla. En usko, että juurikaan sitä halvemmalla voitaisiin saada niitä missään vaiheessa.
Meidän reissu siis menee näin:
Ma 1.10. AY368 17.35 Oulu 18.35 Helsinki
Ti 2.10. LH855 06:35 Helsinki 08:20 Frankfurt
Ti 2.10. LH1142 11:30 Frankfurt 13:35 Bilbao
La 27.10. LH1143 14:25 Bilbao 16:35 Frankfurt
La 27.10. LH854 22:25 Frankfurt 01:50+1 Helsinki
Su 28.10. AY 365 12.40 Helsinki 13.40 Oulu
Kummassakin päässä siis pitää olla Helsingissä yötä, mutta lasken sen varaan, että ystävät majoittavat, epäinhimillisistä lentoajoista huolimatta. Pitää alkaa kysellä yösijaa.
Niin, ja ne hinnat. Kaikkine veroineen ja toimituskuluineen jne. maksettavaa jäi tämänverran per henkilö:
Oulu-Helsinki-Oulu 70,75 €
Helsinki-Bilbao-Helsinki 185,96 €
Yhteensä siis 256,71 euroa
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
Äitienpäivänä
Vietin poikkeuksellisesti äitienpäivää Etelä-Suomessa. Ihmeellistä nähdä se ero, mikä luonnossa on tähän aikaan vuodesta. Kotipihalla Oulun seudulla on vielä kasoittain lunta, puissa ei lehtiä, maassa ei kukkia, kevät vasta nippanappa tuloillaan. Turun seudulla koivuissa oli jo kohtuusuuret lehdet, nurmikot loistivat vihreinä, kirsikkapuut kukkivat, kukkia oli monta sorttia, tulppaaneista valkovuokkoihin ja voikukkiin. Täytyy sanoa, että hiukan kateus iski, ja pohdinta siitä, että olisiko mahdollista vaihtaa asuinpaikkaa muutaman sata kilometriä etelämmäs... En pidä talvesta!
Teen hieman horjuvan aasinsillan vaellukseen mietiskelemällä, että lokakuu on itse asiassa mainio aika lähteä Caminolle. Suomessa alkaa olla jo pimeä ja kylmä, vähintäänkin kurakelit jos ei suorastaan lunta jo. Espanjassa kesä vain jatkuu, lämpötilat on sopivat ja aurinkokin toivottavasti ainakin osan päivistä paistaa kirkkaasti.Viettämällä lokakuun Espanjassa saa siis ensi talvea lyhennettyä mukavasti. Se tuntuu jo näin etukäteen miellyttävältä ajatukselta; eiköhän jälkikäteenkin.
Teen hieman horjuvan aasinsillan vaellukseen mietiskelemällä, että lokakuu on itse asiassa mainio aika lähteä Caminolle. Suomessa alkaa olla jo pimeä ja kylmä, vähintäänkin kurakelit jos ei suorastaan lunta jo. Espanjassa kesä vain jatkuu, lämpötilat on sopivat ja aurinkokin toivottavasti ainakin osan päivistä paistaa kirkkaasti.Viettämällä lokakuun Espanjassa saa siis ensi talvea lyhennettyä mukavasti. Se tuntuu jo näin etukäteen miellyttävältä ajatukselta; eiköhän jälkikäteenkin.
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Epäuskoa
Mieheni sanoi minulle vastikään, että hän ei usko, että pystyn kävelemään tuon aikomani matkan.
Kyllähän se kirpaisi. Toki ymmärrän, mistä tuo epäilys kumpuaa. Minulla on huono kunto, en harjoittele tarpeeksi, en ole enää nuori enkä ihan tervekään. Itseänikin joskus vähän hirvittää, mitä oikein olen suunnittelemassa.
Mutta silti! Mielestäni olen melkoisen sinnikäs. Jos jotain valmiiksi ajattelen ja päätän, niin sitten teen kaikkeni, että siinä päätöksessä voin pysyä. En luovuta mitenkään helpolla. En välitä pienistä vastoinkäymisistä tai kivuista. Yritän löytää keinon päästä eteenpäin ja selviytyä. Ja yleensä löydänkin.
Jotenkin tuolla sanomisellaan mieheni lyttäsi tuon minun sisukkuuteni olemattomaksi. Toki, hän perusteli sitten kantaansa; sanoi, että tietää kyllä, että voin ihan hyvin kävellä sen parikymmentä kilometriä päivässä, mutta että hänen mielestään homma kaatuu siihen, että sitten pitää oikeasti joka päivä lähteä liikkeelle; että siihen minusta ei ole, että en jaksa, kunto ei kestä, en pysty.
Ei tuo perustelu minua yhtään lohduttanut, ehkä jopa päinvastoin. Vaikka ymmärränkin sen pointin; uskon, että on kova paikka lähteä aamulla liikkeelle, kun kroppa on vielä ihan poikki edellisen päivän rasituksista. Mutta minusta juuri siinä se sinnikkyys sitten katsotaan. Ja uskon ja toivon, että minusta on siihen. Sitä paitsi, sehän varmaan tulee helpommaksi päivä päivältä, kun kunto kohenee ja matkantekoon tottuu.
Ymmärrän, että monia ihmisiä ihmetyttää ja epäilyttää tämä minun suunnitelmani, mutta onko liikaa pyydetty, että saisin läheisimmiltäni vähän tukea ja rohkaisua?
Kyllähän se kirpaisi. Toki ymmärrän, mistä tuo epäilys kumpuaa. Minulla on huono kunto, en harjoittele tarpeeksi, en ole enää nuori enkä ihan tervekään. Itseänikin joskus vähän hirvittää, mitä oikein olen suunnittelemassa.
Mutta silti! Mielestäni olen melkoisen sinnikäs. Jos jotain valmiiksi ajattelen ja päätän, niin sitten teen kaikkeni, että siinä päätöksessä voin pysyä. En luovuta mitenkään helpolla. En välitä pienistä vastoinkäymisistä tai kivuista. Yritän löytää keinon päästä eteenpäin ja selviytyä. Ja yleensä löydänkin.
Jotenkin tuolla sanomisellaan mieheni lyttäsi tuon minun sisukkuuteni olemattomaksi. Toki, hän perusteli sitten kantaansa; sanoi, että tietää kyllä, että voin ihan hyvin kävellä sen parikymmentä kilometriä päivässä, mutta että hänen mielestään homma kaatuu siihen, että sitten pitää oikeasti joka päivä lähteä liikkeelle; että siihen minusta ei ole, että en jaksa, kunto ei kestä, en pysty.
Ei tuo perustelu minua yhtään lohduttanut, ehkä jopa päinvastoin. Vaikka ymmärränkin sen pointin; uskon, että on kova paikka lähteä aamulla liikkeelle, kun kroppa on vielä ihan poikki edellisen päivän rasituksista. Mutta minusta juuri siinä se sinnikkyys sitten katsotaan. Ja uskon ja toivon, että minusta on siihen. Sitä paitsi, sehän varmaan tulee helpommaksi päivä päivältä, kun kunto kohenee ja matkantekoon tottuu.
Ymmärrän, että monia ihmisiä ihmetyttää ja epäilyttää tämä minun suunnitelmani, mutta onko liikaa pyydetty, että saisin läheisimmiltäni vähän tukea ja rohkaisua?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)