Lähtö lähellä

Melko viime tippaan meni, että aloin tajuta, että lähtö tosiaan on ihan nurkan takana. Tämä alkuvuosi on ollut sen verran hektistä, lähinnä töiden takia, että vaikka matka on sinänsä ollut kyllä tiedossa, se ei oikein tajuntaan iskeytynyt ennen kuin ihan äskettäin. Viimeisen viikon aikana olen hommannut puuttuvia varusteita, ja tänään päätin koepakata rinkan. Valitettavasti en tällä kertaa pärjää niin pienellä ja kevyellä repulla kuin viimeksi. Olen melko varma siitä, että tällä kertaa melkein joka päivä sataa ja tuulee, ja sen takia olen varautunut paksummilla ja paremmin vettä ja tuulta pitävillä vaatteilla. Se näkyy kyllä sitten kantamusten määrässä. Mutta ajattelen sen niin, että toki sitten harmittaa, jos koko ajan onkin ihana ilma, ja kannan turhaan kaikki painavat varusteet, mutta toisaalta, kylläpäs harmittaisi, jos koko ajan palelisi ja olisi märkänä ja kurjana.

Tässä näkyy kaikki, mitä aion mukaan ottaa. Pakkasin ne jo tuohon rinkkaan ja vyölaukkuun, ja täytyy sanoa, että ahdasta tekee. Mutta toisaalta, pakkasin kaiken muun paitsi takin ja vaelluskengät, eli kyllähän sieltä sitten lähtee pois muut päälläolevat vaatteet; siitä siis tilaa tulee loppujen lopuksi.

Vaelluskenkiä lukuunottamatta kaikki tavarat painoivat yhteensä 10,8 kg, mutta siinä on tosiaan mukana myös kaikki päälläolevat vaatteet. Ne painavat ehkä pari kiloa, eli suurinpiirtein 9 kg on kantamusten määrä. Se on melkein pari kiloa enemmän kuin viimeksi. Lisäpaino koostuu näistä: paksumpi takki, paksumpi fleecetakki, säärystimet, parempi sadeviitta, isompi makuupussi, paremmat varakengät. Kaikki muu näistä on varmasti silti lähdössä mukaan, mutta mietin, vaihtaisinko fleecetakin kevyemmäksi fleecepuseroksi, ja jättäisinkö säärystimet kuitenkin pois, vaikka ne ihan vartavasten tätä reissua varten hankin.

Edit 3.3.2016: Tein vielä pieniä muutoksia varusteisiin, ja pakkasin kaikki uudestaan. Sivupalkissa näkyy uuden varustelistan linkki; sieltä voi käydä kurkkaamassa, mitä loppujen lopuksi pääsi mukaan, ja paljonko kokonaispainoksi jäi.

Hyvää Ystävänpäivää!

Edellisen Caminon jälkeen luin jossain vaiheessa pitkästä aikaa Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kirjan. Kirjoitin siitä silloin Facebookin vaellusryhmään näin:

***
Näköjään nykyään luen kaikki "Camino-lasien" läpi, kun tästäkin löytyi heti vaellusajatusyhteyksiä. Vai mitäpä sanotte näistä muutaman sivun runonpätkistä:

"Ja nyyti kulki vaan ja kulki maailmalla,
ei nähnyt missään tutun tuttua.
Ja vaikka kansaa oli paljon kaikkialla
ei nyyti aloittamaan päässyt juttua
kun sanomaan ei kyennyt; kas heipä hei!
Nyt juteltaisko hiukan vaiko ei?
 
Siis neljä vilijaanaa ajoi vihellellen ohi siitä.
Kun homssuja on kahdeksan, ei yhdet vaunut heille riitä.
Ja mymmeli kai sitoo seppelettä kaulalleen,
vaan nyyti juoksi piiloon, oli hiljaa yksikseen.
Nyt kuka lohduttaisi nyytiä ja sanois vaikka näin:
jää ilman ystäviä se ken kääntää selän muihin päin.

Kun matkalaukku painoi, nousi kuuma hiki
ja ahtaat kengät hiersi kantapään.
Kun illan pitkät varjot saapui vihdoin liki
ei ollut varpaistakaan enää mihinkään.
On laukku sentään hyvä, eipä uskoiskaan
niin hyvin sille sopii nyyti istumaan.

Ja silloin tuuli lumoavan soiton meren takaa toi,
kun muikkunen se kesän poukamassa musisoi.
Ja laukkua ei muikkusella ollut, eikä koskaan tule olemaankaan
ja kenkiä ei vihevien niityn poika tunne ollenkaan.
Siis kuka lohduttaisi nyytiä: on laulun mahti
suurempi kuin laukun. Siitä askeleelle tahti!

Ja nyyti kulki uuvuksissa länttä kohti,
hän yksin oli, yksin, yksin niin.
Kas, hemuleitten puisto valaistuna hohti
ja raketteja siellä ammuttiin,
ja kansaa puitten alla karkeloi
kun pelit pelasi ja soitto soi!

On karusellit täynnä homssuja (kolmetoista kaikkiaan,
sai nyyti lasketuksi) ja heidän ilmapallojaan!
Ja iso hemuli söi ison pannukakun hilloineen,
vaan nyyti oli taaskin ihan yksikseen.
Siis kuka lohduttaisi nyytiä ja sanoisi: ei kukaan
sinua huomaa ellet itse mene mukaan!

Niin nyyti lähti siitä meren rantaan
ja löysi näkinkengän, suuren, valkean.
Hän astui varovaisesti hienoon santaan,
ja tuumi: löysin ihmeellisen maailman.
Ja hattuunsa hän kauniit kivet keräsi
ja meri oli tyyni ja yö heräsi,
ja kauaksi on jäänyt hemuleitten raskas tömistys
ja kadonnut on mörön kauhistava mörköys.

Siis nyyti riisui kenkänsä ja huokaisi: hohoi,
on kaikki hyvin, miksi iloinen en olla voi?
Vaan kuka lohduttaisi nyytiä ja sanois: yksinään
ei kukaan nauti edes näkinkengästään. "

Tämä osui nyt minulle ehkä eniten siksi, että minun viime lokakuinen vaellukseni oli melko yksinäinen. En jotenkin saanut alettua juttelemaan muiden vaeltajien kanssa, ja se on jälkikäteen minua melkoisesti harmittanut. Noinhan se on, että jos ei itse mene mukaan, niin kyllä Caminolla annetaan olla itsekseen. Ja olihan tuossa myös se länttä kohti meneminen, ja näkinkenkä, ja raskas kantamus ja kenkien hiertäminen. Ja laulun ihmeellinen keventävä voima.
Kyllä se Tove Jansson vain osaa!
***

Yritän nyt tällä tulevalla vaelluksella muistaa tämän. Panostan enemmän siihen, että juttelen enemmän muiden vaeltajien kanssa (jos niitä tapaan; maaliskuu ei ole suosituin kuukausi eikä portugalin reitti ole suosituin reitti). Ja vaikka olisin yksin, yritän silti olla olematta yksinäinen!
Tämä sopii hyvin näin ystävänpäivänkin teemaan! :)

Reitin valinnan vaikeus

Portosta (tai Porton lentokentältä, kuten minä aion tehdä) on mahdollista kävellä vaelluksen alkuosa kahta eri reittiä. On rantaa myötäilevä Caminho da Costa (kuvassa keltaisella) tai keskemmältä maata menevä Caminho Central (kuvassa punaisella).
Molemmilla on puolensa. Rannikolla maisemat ovat huikaisevan kauniit, eikä asvaltilla tarvitse niin paljon kulkea. Kuitenkin matka on vähän pitempi, ja tuulisella ja/tai sateisella säällä voi moneen kertaan katua valintaansa. Keskireittiä pitkin taas plussana on hieman lyhyempi matka ja suojaisempi kulku varsinkin huonolla ilmalla, mutta siellä joutuu kävelemään enemmän maantien laitaa eikä maisemat ole lainkaan verrattavissa rannikon vastaaviin.

Reitin valinta on todella vaikeaa! Tottakai haluaisin mennä rannikkoreittiä, ihan kauniiden rantojen ja meren takia. Mutta maaliskuun alussa voi olla muutenkin melkoisen kylmää ja sateista, eikä merituuli varmasti sitä asiaa auta; toki olen myös sen verran huonokuntoinen, etten niitä ylimääräisiä (kymmeniä) kilometrejä haluaisi välttämättä tallustaa. Alustavasti olen kuitenkin päätynyt rantareittiin, mutta jos sää osoittautuu kamalan huonoksi, niin vaihdan sitten lennosta.

Loppuosassakin olisi mistä valita, kuten kuvasta näkyy, mutta sen aion mennä tuota keltaista pääreittiä pitkin; en kierrä rannikolle enää Redondelan jälkeen.

Uusi alku

Kolme vuotta on sujahtanut ohitse edellisestä kirjoituksesta. Näinä vuosina minulla on koko ajan ollut kova tarve lähteä uudestaan vaeltamaan samaa määränpäätä kohti. Nyt lopulta tänä vuonna tämä toive, haave, pakko, tarve toteutuu; maaliskuussa tarkoitukseni on kävellä Portugalin reittiä, Portosta Santiago de Compostelaan.

Matkaa tulee tällä kertaa vähemmän kuin viimeksi, vain noin 240 km, ja kävelylle olen varannut aikaa noin kaksi viikkoa, pari päivää on reservissä jos tarve niin vaatii. Lähden kävelemään Portosta 9.3. tai 10.3. ja saavun Santiagoon 23.3. tai 24.3. jos asiat sujuvat suunnitelmien mukaan. Lentoliput on ostettu, ja viimeisten kahden yön majoitus on varattu, muuten kaikki on vielä auki, ja saa toki suurelta osin jäädäkin; en halua suunnitella vaellusta "puhki" vaan haluan antaa tilaa sille, mitä tie minulle tullessaan tuo.

Ihanaa alkavaa vuotta teillekin; toteutukoon teidänkin toiveenne tänä vuonna!