sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Niin mikä kävely?

Tällä viikolla kävin ajatuksia herättävän keskustelun työtoverini kanssa, kun satuttiin Helsingin lentokentälle samaa konetta odottelemaan. Tuli puhetta matkustelusta, ja kerroin, että kävin viime vuonna itsekseni Kiinassa puolitoista viikkoa, ja kesällä muutaman päivän Ljubljanassa myös ihan yksin. Hän kummastelihämmästeli yksin reissaamistani, ja sanoi, ettei kyllä kovin monta varsinkaan naispuoleista ihmistä tiedä, jotka näin tekisivät.

No, siinä sitten yksinreissaamisen hyviä puolia perustellessani tulin maininneeksi, että lokakuussa lähden kävelemään Espanjaan. Hän sanoi: "Eihän se vaan ole mikään sellainen Jeesuskävely?" Minä jäin sanattomana ihmettelemään tuota termiä, ja hän sitten perusteli, että oli nähnyt jonkun dokumentin telkkarissa tuollaisesta Jeesuskävelystä Espanjassa. Sanoin, että olen kyllä menossa pyhiinvaellusreitille Santiago de Compostelaan, ja hän siihen tarttui samantien, että juuri tuota hän tarkoitti, eli siis lähden Jeesuskävelylle.

Siinä sitten juttelimme jonkunkin aikaa erilaisista perusteista, miksi ihmiset tuonne caminolle lähtevät, ja myös minun henkilökohtaisista perusteistani. Selvästi jotenkin ajatus minusta tuollaisella matkalla hämmensi tätä kollegaani kovasti, ja käsitys minusta muuttui, eikä välttämättä parempaan suuntaan... No, eipä siinä mitään. Jokainen elää elämäänsä omien mielipiteidensä mukaan, niinkuin parhaaksi näkee.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Pyhiinvaeltajan rukous

Kiireinen viikko takana, yhtä kiireinen edessä. Taidan tyytyä vain kuvaan ja jonkun muun kirjoittamaan tekstiin tänä sunnuntaina.(Kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi, jos haluat oikeasti saada selvää tekstistä.)

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Kenkäasiaa

No nyt on sitten uudet vaelluskengät ostettu! Kuten jo viimekuun loppupuolella kirjoitin, viime syksynä ostamani kengät alkoivat nyt talven levon jälkeen mystisesti hankaamaan. Pakko oli siis investoida uusiin, ja päätin nyt, että ostetaan sitten kerralla niin hyvät, että varmasti pärjää. Lompakkoahan se vähän kirpaisi, mutta enköhän sitten lokakuussa kiittele itseäni tästä valinnasta.

Ostin siis Partioaitasta Hanwag Tatra Lady GTX:t, leveällä lestillä. Hyvältä tuntuu, vaikka vielä en ole edes päässyt niitä kunnolla testaamaan.

Netti kertoo näistä mm. näin:
Viimeisintä suunnitteluosaamista ja muotoilua edustava kevyt naisten vaellusjalkine.
- Gore-Tex kalvo
- Hivenen notkeampi Vibram-välipohja soveltuu patikointiin, vaelluksille ja ulkoiluun.
- Laadukas ja helppohoitoinen vahattu nupukkinahkapinta.
- Varren yläosassa nahkavuori
- Kiveniskemäsuojat kantapäissä ja varvaspäissä
- Ei leikkaussaumoja kulutuskohdissa
- Erinomainen iltin kiinnitystekniikka estää tehokkaasti vuotokohtien muodostumisen jalkapöydän päälle

Eiköhän näillä nyt pärjää! <3

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Caminolla / Elämässä

No importa de dónde vengo.
No importa a dónde voy.
Sólo importa el paso que estoy dando.

(Ei ole tärkeää, mistä tulen.
Ei ole tärkeää, minne menen.
Tärkeää on vain se askel, mitä olen ottamassa,)

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Pyhiin

Olen jäänyt useamman kerran miettimään, kerronko ihmisille, että olen lähdössä vaellukselle vai pyhiinvaellukselle. Vai ihan vain kävelemään Pohjois-Espanjaan.

Sen kävely-vaihtoehdon olen useimmiten hylännyt; se ei kerro tarpeeksi matkan luonteesta. Vaellus-sana kertoo enemmän reissun luonteesta; siitä, että itse matka on tärkeämpää kuin päämäärän saavuttaminen. Mutta se pyhiin, mitä se tarkoittaa, mitä sillä on eroa pelkälle vaellukselle?

Itse koen olevani lähdössä nimenomaan pyhiinvaellukselle. Ehkä eniten syynä tälle pyhiin-sanan käytölle on tuo reitti; se on vuosisatoja vanha pyhiinvaellusreitti, jota sadattuhannet pyhiinvaeltajat ovat käyttäneet. Miksen minäkin siihen joukkoon sopisi? Koen myös, että lähden tälle vaellukselle enemmän nimenomaan henkiselle matkalle kuin pelkästään maisemia tai kulttuureja ihastelemaan tai kuntoa kohottamaan. Se henkinen matka on minulle se tärkein syy, miksi olen nimenomaan pyhiinvaelluksella; lähden sinne etsimään henkistä kasvua, suuntaa elämälleni. Olemaan yksin ajatusteni kanssa, keskittymään olennaiseen. Henkisyydessä on minulle tässä mukana niin uskonnollinen aspekti kuin muukin hengellisyyteen, ajatteluun ja yhteyteen liittyvä puoli.

En tiedä, voi olla että panen tälle pyhiinvaellukselle liikaa odotuksia ja toiveita, ja huomaan jälkikäteen, että mikään niistä ei toteutunutkaan. Menee miten menee, sittenpä sen näkee. Tuskin se turha reissu kuitenkaan tulee olemaan!