Miksi?

Niin, miksi ihmeessä minua kiehtoo ajatus pyhiinvaelluksesta ylipäätään, ja tuolla reitillä nimenomaan? Olen välillä melkoisen tunteella elävä ihminen, ja jotkut asiat/ihmiset vaan kolahtaa samantien niin, että se on menoa. Muistan vieläkin, kun ensimmäisen kerran kuulin tästä reitistä, ja se vain kolahti. Tiesin heti, että tuonne minun on joskus elämässäni päästävä. Ei kai siihen mitään varsinaista järkisyytä ollut silloin, eikä ehkä ole nytkään, vaikka voihan niitä syitä silti järjen kanssa pähkäillä. Tässä alla ainakin muutama syy, mitä juuri nyt tuli mieleeni.

Koen nykypäivän elämänmenon liian kiireiseksi ja monimutkaiseksi. Haluaisin hidastaa vauhtia, ja muokata elämääni sellaiseksi, että voisin rehellisesti sanoa nauttivani jokaisesta päivästä. Uskon vakaasti, että suurimmat elämykset saa ihan jostain muusta kuin tästä materialistisesta maailmasta. Olen varma, että ihminen pärjää tosi vähällä tavaralla, ja siksi ajatus, että olen kuukauden vain niiden tavaroiden varassa, mitä n. 40 litran reppuun mahtuu, tuntuu hyvältä.

Olen myös vähän erakko. Vaikka olenkin toisaalta todella sosiaalinen ja nautin seurasta, niin yhtälailla nautin myös yksin omissa ajatuksissani olemisesta. Minusta on hyvä, että on mahdollisuus hiljentyä niin, että on vain minä ja tie, ja maailmankaikkeus. Se, mitä olen tuosta vaellusreitistä lukenut, on antanut minulle kuvan, että siellä voi halutessaan vaipua omiin mietteisiinsä kenenkään häiritsemättä, mutta halutessaan löytyy niin vaellus- kuin juttuseuraakin. Mikäpä sen mukavampaa kuin tutustua uusiin eri puolilta maapalloa tuleviin ihmisiin ja heidän aivoituksiinsa, mutta omilla ehdoilla ja aikataululla!

Tuo nimenomainen reitti kuulostaa minusta hyvältä myös sen takia, että se on "helppo", siis siinä mielessä, että se on hyvin viitoitettu (=ei eksymisen vaaraa), ja siellä on lyhyiden välimatkojen päässä edullisia majapaikkoja koko reitin ajan. Ja jotenkin sekin ajatus tuntuu kivalta, että reitin varrella kerätään leimoja Credencial'iin, eli pyhiinvaeltajan passiin, joka päivälle, ja sitten perillepäästyä ne leimat tarkastetaan, ja kun minut oikeaksi pyhiinvaeltajaksi niiden perusteella todetaan, saan Compostelan, eli todistuksen pyhiinvaelluksesta. Lapsellista, joo, tiedän, mutta näköjään minulle tehoaa vielä nämä perinteiset lastenkasvatusmetodit ja houkuttimet. Ikuinen pentu olen! :-D

Muita teoksia

Kirjojen lisäksi myös tv:n avulla voi tutustua tähän vaellusreittiin.

Muutaman vuoden sisään Ylen kanavilta on tullut useampi Santiago de Compostelan pyhiinvaelluksesta kertova dokumentti. Ensimmäinen, minkä näin, oli nimeltään Löytöretki. Se on tullut ainakin jo pari kertaa uusintana, viimeksi viime vuonna.Seuraava, FST:ltä tullut sarja, jonka näin, oli nimeltään Apostolinkyyti, se oli hyvin erilainen kuin tuo Löytöretki. Osoittaa sen, miten erilainen sama kokemus voi olla eri ihmisille. Nyt parhaillaan on menossa kaksi sarjaa, toinen FST:ltä, toinen Teemalta: Määränpäänä Santiago de Compostela ja Kohti Santiago de Compostelaa. Saattaa olla muitakin dokumentteja, mutta nämä ovat ne, joihin itse olen törmännyt. Näistä minun suosikkini on tuo Löytöretki; siinä on eniten sellainen tunnelma, kuin kuvittelen omassa vaelluksessani olevan.

Nyt aion seuraavaksi ostaa DVD:n elokuvasta nimeltä the Way. Se on kuvattu tuon Caminon varrella, ja monet vaelluksen tehneet ovat kehuneet pitäneensä tuosta elokuvasta. Ajattelin sen katsoa nyt ennen vaellukselle lähtöä, ja sitten toisen kerran vaelluksen jälkeen; todennäköisesti sitä sitten jälkikäteen osaa katsoa ihan eri näkökulmasta.

Kirjallisuutta

Muutaman kirjan olen tuosta vaellusreitista lukenut jo, mutta monta on vielä lukematta. On tosi kiva käydä läpi noita muiden kokemuksia samalta reitiltä, mihin itse on suuntaamassa; voi paremmin kuvitella, mitä itse sitten aikanaan kokee, mietiskellä ja pohdiskella jo etukäteen. Siinä kun minä olen niin hyvä, asioiden mietiskelyssä ja pohdiskelussa. :)

Kokoan tähän listan (suomenkielisistä) kirjoista, jotka tätä vaellusta käsittelevät. Tummennetut ovat niitä, jotka olen jo lukenut, ja muut sitten vielä odottavat hyppysiini pääsyä. Päivitän sitten tätä listaa aina silloin tällöin, näin pysyn itsekin kärryillä siitä, mitä seuraavaksi voisin kirjastosta vielä hakea.

• Bruun, Heli von - Linnunradan tiellä: pyhiinvaellus Santiago de Compostelaan
• Coelho, Paulo - Pyhiinvaellus
• Gardberg, Carl Jacob - Santiago de Compostela: matka apostoli Jaakobin haudalle
• Issakainen, Martti - Jaakon tiellä: Santiagon vaeltajan päiväkirja
• Jäppinen, Liisa - Tätinä taipaleella: erilainen vaellus Santiago de Compostelaan
• Krogerus, Timo - Jaakopin tie: pyhiinvaellustarina keskiajalta
• Linna, Susanna - Simpukankuorelta kotiin: matkani Santiago de Compostelaan
• Marjakangas, Johannes - Elämäni vaellus: lähdin ja sain paljon
• Mylläri, Anneli - 33 päivää Santiago de Compostelaan: vaeltajan päiväkirja
• Mylläri, Anneli - Kolmea reittiä Santiagoon: vaeltajan päiväkirja 2
• Salminen, Jukka - Tie, mies ja tähtitaivas: pyhiinvaellus - Santiago de Compostela
• Samartin, Cecilia - Señor Peregrino 
• Selén, Kari - Simpukan tähden: vaellus Santiago de Compostelaan
• Tukiainen, Tapani - Kivipallo: matkalla pyhiin
• Wetterstrand/Lehtonen, Tuija - Kävellen Santiago de Compostelaan: matkakirja, muun muassa

Ensimmäiset varustelut

Jokaisessa kirjassa ja oppaassa, mitä olen tästä pyhiinvaellusreitistä lukenut, korostetaan sitä, että kengät ovat ensiarvoisen tärkeät, ja että ne täytyy hyvin kävellä sisään ennen vaellusta. Jalkavaivat ovat yleisin syy vaelluksella eteen tulleisiin ongelmiin ja vaelluksen keskeyttämiseen.

Siispä kenkäostoksille. Onhan minulla hyvät sisäänajetut lenkkikengät olemassa, mutta oppaiden (ja oman järkenikin) mukaan ne eivät riitä, vaan tarvitaan kunnolliset nilkkaa tukevat ja kosteutta hylkivät vaelluskengät. Sellaiset sitten ostin joulukuun alussa, ja nyt olen kuukauden verran niillä kävellyt. Hyvät ovat, ja varmasti vielä paremmaksi tulevat, kunhan niillä kevään ja kesän tepastelen menemään. Tällä hetkellä kuitenkin talvi ja liukkaus asettaa haasteita jalkineille, ja käytänkin nyt lenkeillä joulupukin tuomia Icebug-kenkiä, joissa on nastat pohjassa lipsahtelua estämässä. Mutta on tässä vielä reilusti aikaa saada ne varsinaiset vaelluskengätkin mukautettua oman jalan muotoisiksi.

Toisenkin varustelun tein, vähän niinkuin huomaamatta, tai ainakin ilman sen suurempia etukäteissuunnitelmia. Kävin muutama päivä sitten kaverin luona liivikutsuilla, ja sen jälkeen huomasin omistavani todella hyvät, tukevat ja kevyet urheilurintaliivit. Mikrokuitua, eli kuivuvat nopeasti; joka vaellusilta voin siis ne pesaista ja aamulla taas laittaa päälle. Ei tarvitse ottaa vaihtoliivejä reissuun mukaan ollenkaan. :)

Taustaa

Blogi on varmaan hyvä aloittaa kertomalla, miksi se on olemassa. Tämä tarina alkoi oikeastaan jo kymmenkunta vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran kuulin Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreiteistä. Ajatus pyhiinvaelluksesta alkoi kiehtoa minua valtavasti, ja päätin, että jossain vaiheessa elämääni vaellus, ainakin osittainen, täytyy tehdä. Nyt on se elämänvaihe, tämän vuoden lokakuussa vaellan Leónista Santiago de Compostelaan. Tämä blogi kertoo niin vaellukselle valmistautumisesta, kuulumisia sen ajalta kuin ajatuksia sen päätyttyäkin.