Puolimatkassa

Tanaan on puolivali niin ajallisesti kuin matkallisestikin. 11 kavelypaivaa ja 156 km takana. Yksi 1505 m korkea vuori ylitetty muutama paiva sitten, ja toisen melkein samanmoisen alarinteella ollaan nyt, huomenna mennaan yli. Juttelin tassa eilen, kun ne vuoret lahestyivat, etta jos joku olisi pari vuotta sitten sanonut, etta kavelepa noiden yli, niin olisin katsonut silmat pyoreina, etta eihan niin voi tehda. Mutta nakojaan vaan voi; nyt katson noita edessa olevia vuoria vain odotuksella ja jannityksella. :)

Pikkuhousujen hankausongelma ratkesi omalla patentilla: ensin pari yota ja yksi paiva ilman pikkuhousuja ja paljolla bepanthenilla, ja sen jalkeen koko ajan siivekkeelliset terveyssiteet housuissa, vaikka niita ei muuten tarvittaisikaan. Ongelmaa ei sen jalkeen ole siita tullut.
Vasen kantapaa vaivaa edelleen jonkunverran, minulla on plantaarifaskiittia ennenkin ollut, joten osasin oikeanlaisen pehmusteen kenkaan ostaa samantien, ja ilman sita en voisi kavella. Kovasti yritan venytella kantapaata, pohjetta ja takareitta (no koko jalkoja, toki) joka paiva ja tiikerisalvaa lotraan kovasti. Kipuilee liikkeellelahtiessa mutta vertyy sitten eika esta matkantekoa, kun hitaasti kulkee; paivamatkana on ollut keskimaarin 15 km. Vasen jalka muutenkin on vahan huonompi, polvi ei tykkaa alamaesta, ja sen semmoista. Mutta yhtaan rakkoa ei ole jaloissa, eika mitaan sellaista vaivaa, mika estaisi matkanteon. Suurella motivaatiolla joka paiva heraan ja lahden jatkamaan matkaa!

Rautaristille paasy oli huikea kokemus. Mutta kaikenkaikkiaan tama koko matka kylla on hienoa aikaa, elama on juuri tassa ja nyt, parhaimmillaan!

Astorgassa

Nelja kavelypaivaa on nyt takana. Eka paivana 8 km, seuraavana 14 km, kolmantena 15 km ja tanaan 17 km. Ei siis mikaan huippuvauhti, mutta kunnon mukaan pitaa menna. Ja nama matkat ovat tuntuneet hyvalta. Nyt ollaan Astorgassa menossa, parin paivan paasta Rautaristilla, sita valietappia odotan kovasti.. Ilmat on hellineet uskomattomasti; pelkkaa auringonpaistetta. Sadevaatteita ei ole tarvittu ollenkaan toistaiseksi. Eika kalsarihousuja / -paitaa, edes aamuisin. Ensimmaisen tunnin ajan on ollut tuulitakki paalla, loppupaivan parjaa sitten t-paidalla. Rakkoja ei kahden sukan taktiikalla ole jalkoihin minulle paassyt syntymaan, mutta kantapaakipuun piti ostaa apteekista silikonipehmusteet. Ja voi ei, pikkuhousujen "lahkeen"suu hankaa sisareisia ikavasti, siihen en ole toimivaa apua viela keksinyt. Mutta muuten kaikki erinomaisesti, yllattavan hyvin jaksan nain huonokuntoisenakin kavella. Periaatteena on: "Ei se matka tapa vaan vauhti". Ja taukoja pidetaan aina tarpeen mukaan, ja valipalaevasta pidetaan riittavasti mukana. Maisemat yleisesti ottaen, ja varsinkin tanaan tassa juuri ennen Astorgaa on olleet tosi komeat. Paivat menee nopeaa kavellessa, matkaan on lahdetty puoli seitseman ja puoli yhdeksan valilla. Eka paivan kavely kesti vain 2 tuntia, muina paivina on taukojen pituuksista riippuen mennyt 4-6 tuntia matkantekoon. Sitten iltapaiva levahtelya, pyykkaysta, ruokakaupassa kayntia, kylaan/kaupunkiin tutustumista, syomista. Ja nukkumaan joka ilta yhdeksan aikaan, ylos viimeistaan kuuden aikaan.Hyvalla mielella matka jatkuu! :)