Pidettäis edes joskus hauskaa

Täytyisi tosiaan saada toinen tilaisuus
että kaksikymmenkesäisellä olisi
kolmikymmenkesäisen järki ja kokemukset
olisi yhtäaikaa Nuori ja Kaunis ja Viisas ja Älykäs.
Pitäisi yhdistää yksinäisen ilot ja avioliiton ilot,
jättää kaikki murhe pois.
Voisi synnyttää lapsia (kelle kulloinkin)
ja auliit palkolliset hoitaisivat penskat.
Voisi rakastua pitkin ja poikin eikä kukaan
hermoilisi kotona, ei loukkaantuisi, ei suuttuisi.
Kukaan ei olisi yksinäinen ja kaikilla olisi kivaa.
Puhuttaisiin, pidettäisiin edes joskus hauskaa.
Ei kaiveltaisi menneitä, ei kaihottaisi siitä mikä on ohi.
Se on ohi ja nyt ollaan  tässä ja tästä täytyy tehdä hyvä.
Ei se synny itsestään, hyvä. Se täytyy tehdä, jonkun pitäisi
tehdä  aloite.

-  Arja Tiainen: Saatanan tytär (runokokoelma)

Tällaisen runon luetutti ystäväni minulla tänään, ja sen verranhan se kolahti, että piti tänne muistiin kirjoittaa.Eipä muuta tällä erää.

Varusteista vielä

Mitä lähemmäs matka tulee niin sitä enemmän varmaan alkaa nämä varusteasiat mietityttämään. Tällä viikolla käytiin ekan kerran matkakumppanini Hannan kanssa tarkasti läpi, mitä kumpainenkin on ajatellut ottaa mukaan. Hyvä keskustelu oli se. Kummallakin taisi vähän muuttua ajatukset, ja oli mielenkiintoista kuulla perusteluja erilaisille valinnoille. Hanna kuitenkin on kokenut Lapin vaeltaja, niin hänelle sellaiset asiat kuin esimerkiksi otsalamppu olivat ihan itsestäänselvyyksiä, kun taas minulla pitää ehdottomasti sellainen listassani olla, että muistan k.o. vehkeen mukaan ottaa.

Edelleenkään en tiedä, mahtuuko kaikki minun tarvikkeet siihen reppuun, millä ajattelin pärjätä. Pitäisi oikeasti koepakata se, että saisi varmuuden, ja olisi vielä aikaa muuttaa suunnitelmia, jos ei vaikka tila riitäkään. En sitten tiedä, tarkoittaisiko tilan loppuminen uuden rinkan ostamista vai tavaralistan edelleenkarsimista. En keksi, mistä oikein enää voisin karsiakaan, melko minimissä minun mielestä ne jutskat jo on. No, ainakin pipo karsiutui eilisten keskustelujen perusteella; päätin pärjätä lokakuussa tuubihuivilla ja hatulla. Niin, ja pitkähihaista paitaa en taida myöskään ottaa; t-paita & fleece-takki yhdistelmä riittänee kyllä. Sen verran siis väheni kamppeet jo nyt.

Askel askeleelta

Tänään täytin taas yhden vuoden lisää. Eipä se haittaa; en koe missään tapauksessa olevani vielä liian vanha mihinkään, mitä tässä elämässä vielä haluan tehdä.

Tällaisen viisauden luin yhdestä seuraamastani blogista tänään; se sopii niin hyvin omiin ajatuksiini, että kopioin sen tännekin:

Harjoittelua edelleen

Loma alkaa olla ohi, keskiviikkona taas töihin. Onneksi nyt ei ole pitkä työrupeama edessä ennen seuraavaa lomaa, kun tosiaan se koko lokakuu on varattu pyhiinvaellusta varten.

Kesäloma meni todella hienosti, parani vain loppua kohden! Viimeisen viikon olin Turun seudulla. Sielläkin pääsi vaellussandaalit kovalle koetukselle, ja hyviksi havaittiin. Monena päivänä kävelin kilometritolkulla, ja voin sanoa, että kyllä jalat kestää. Ainakin sellaisin 6-7 tuntia melkein koko ajan jalkojen päällä oloa tuli useaan otteeseen testattua; toki kantamusta ei selässä ollut kovin paljoa.

Tänään aamupäivällä kierrettiin kuopuksen ja muutaman muun kätköilijän kanssa Raisiossa osa sellaista luontopolkua, jonka varrelle on piilotettu reilut sata geokätköä, keskimäärin parinsadan metrin etäisyydeltä toisistaan. Käveltiin polulla, metsissä, suolla ja kallioilla kolmisen tuntia, n. 10 km, ja etsittiin 35 kätköpurkkia. Sovittiin kuopuksen kanssa, että palataan ensi kesänä koko päiväksi etsimään ne loput reitin varrella olevat kätköt. :)

Eli melko luottavaisin mielin olen vaelluksen onnistumisesta, vaikka ei tokikaan yhtään haittaisi, jos kunto olisi vielä paljon parempi. Mutta enköhän näinkin selviä.