Kirja loppui lauluun, jota voisin hyvinkin nähdä itsenikin laulamassa Santiagon tiellä sitten ensi syksynä. Kirjassa laulu tietenkin oli vain runona, ilman säveltä. Tekisinköhän siihen itse sävelen, ja todellakin sitten tätä Caminolla laulaisin...
Santiago de Compostela,
sen tietä kuljemme.
Sade on kuin siunaus,
aurinko lahja Jumalan.
Emme mieti kilometrejä
tai tavoittele tähtiä.
On matka paras palkinto,
Jumalan armo nautinto.
Jaakob, Jaakob, Jaakob,
rukoile puolestani.
Tietä pitkin kulkeissani
mä etsin kohtaloani.
Apostoli Jaakob, pyhiinvaeltajien suojelija,
sauvallaan mua johdattaa
ja antaa suojan paahteelta.
Mä käyn polvilleni maahan,
ja jos ihmeet ovat kukkia,
ehkä yksi on minua varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti