Huomenna!

Huomenna viimein on lähtö! Nyt selvästi jo huomaan, että ajatukset on jo siirtyneet reissuun; en yhtään jaksa stressata näillä arkijutuilla enää. Ja hyvä niin, on niitä jo ihan tarpeeksi stressattukin.

On tosi kiva lähteä! Kaikki on jo ihan valmiina. Repunkin purin ja pakkasin uudelleen, varmistin, että kaikki on mukana ja lisäsinkin pari pikkujutskaa varusteisiin vielä. Toivottavasti mitään ihanihanturhaa ei ole pakattuna; olisipa typerää kantaa jotain tarviketta koko reissu ilman, että sitä tulisi yhtään käytettyä.

Jalat jo haluaisi tien päälle, mutta sitä pitää vielä odottaa jokunen päivä. Huominen lento on vasta Helsinkiin saakka, sitten tiistaina matka jatkuu Bilbaoon ja keskiviikkona Leóniin. Siis vasta torstaiaamuna otan ensimmäiset askeleet siellä varsinaisella vaellusreitillä. Toki on tosi kiva jo tiistaina kierrellä Bilbaota, ainakin se Guggenheim-museo pitää käydä bongaamassa. Ja keskiviikkona sitten Leónin katedraali. Ja eiköhän muutakin nähtävää niistä kaupungeista löydy. Bilbaossa majoitus on Hotel Ripa'ssa, se oli edullinen (2 hh 48 euroa/yö) ja ihan juna-aseman vieressä. Leónissa sitten päästään pyhiinvaellustunnelmaan, kun (toivottavasti) majapaikka on nunnaluostarin albuergessa, eli pyhiinvaeltajien majatalossa. Siitä eteenpäin sitten ei mitään suunnitelmia olekaan; kävellään sen verran kuin hyvältä tuntuu ja majoitutaan siellä, missä minäkin iltapäivänä ollaan perillä. Santiago de Compostelassa pitäisi olla sitten viimeistään 25.10. että ehditään takaisin Bilbaoon paluulennolle 27.10.

Tähän astihan olen kirjoittanut tänne blogiin jotain joka sunnuntai. En yhtään osaa sanoa, miltä tien päällä tuntuu, bloggaanko matkalta vai en. Tiedän, että nettiyhteyksiä löytyy sielläkin, jos niitä tarvitsee. Mutta otan itselleni vapauden tehdä niin, miltä milloinkin tuntuu. Jos en halua pitää mihinkään päin mitään yhteyksiä, niin en sitä tee. Mutta jos tekee mieli jakaa tunnelmia ja ajatuksia vaikka joka päivä, niin sitten teen niin. Katsotaan. Matkan jälkeen kyllä kirjoitan tänne ihan varmasti kokemuksista joka tapauksessa.

Hommat lähes paketissa

Muu elämä alkaa olla niin paketissa kuin tällä hetkellä vaan voi. Hurjan rankka viikko on takana, mutta nyt näyttää siltä, että voin tämän viimeisen alkavan viikon ennen vaellukselle lähtöä alkaa pikkuhiljaa ihan oikeasti miettiä tulossa olevaa kuukautta, hehkuttaa lähtöä ja valmistautua henkisesti siihen, että kohta kävellään. Fyysisesti en taida ensi viikollakaan ehtiä kuin ehkä parille harjoituslenkille, mutta ainakin on pakattu reppu, minkä heittää selkään sitten ihan harjoituksen vuoksi. Kyllä tämä tästä, päivä vain ja hetki kerrallansa.

Tavarat pakattu!

Enää reilu kaksi viikkoa lähtöön! Tällä viikolla oli semmoinen olo, että viimeistään nyt pitää alkaa katsomaan, minkä verran sitä tavaraa on oikeasti lähdössä mukaan, ja mahtuuko se siihen reppuun, minkä aion mukaan ottaa. Täytyy tunnustaa, että kun kaikki tavarat levitin sängylle, niin oli sitä sellainen määrä, että ajattelin, että ei ikinä nuo mahdu kaikki mukaan! Tutkailin ja mietin, että mistä näistä voisi ihan oikeasti vielä luopua. Ainoa, mitä ilman ajattelin voivani pärjätä, oli lierihattu. Mutta kun se ei ole reppuun menossa kuitenkaan, niin sen vähentämisestä ei vastaavaa hyötyä ole. Ja aurinkolaseja mietin myös, että otanko vai en. Nyt kun Suomeen on tullut syksy, niin on hankala kuvitella, kuinka kesäistä siellä Espanjan pohjoisosissa parin viikon päästä onkaan...

Mutta kun aloin pakata tavaroita reppuun, yllätyin iloisesti siitä, kuinka paljon se oikeasti veti. Kaikki tarvittavat jutut mahtuivat mukaan! Toki reppuun ei yhtään ylimääräistä tilaa jäänyt, mutta eihän siellä sitä tarvitakaan, kun ei tuonne reissuun shoppailemaan mennä. (Paitsi pitää muistaa miettiä se, että mihin päivän vaellusta varten ostetut eväät laitetaan; reppuun ne eivät ainakaan mahdu...) Juomavyöhön sitten mahtui kivasti sellaiset tärkeät/nopeasti tarvittavat jutut, kuten kamera, puhelin, otsalamppu, sanakirja ja kartta.

Ja se varustelistahan löytyy sivupalkin linkistä; tai täältä.

Matkaanlähtö lähenee!

Enää kolme viikkoa jäljellä ennen matkaa. En tajua, miten ehdin saada kaiken tarvittavan valmiiksi siinä ajassa. Siis itse reissua varten on melkein kaikki kunnossa; tarvikkeet kasassa (mutta ei koepakattu, eli en tiedä vielä, mahtuuko kaikki mukaan), lennot kunnossa, matkakassa varattuna ja kengät sisäänkäveltynä. Mutta ne kaikki muut, ei-matkaan-liittyvät asiat, mitkä nyt yhtäkkiä pitäisi ehtiä tehdä syyskuun aikana, että hommat sujuisivat sutjakkaasti sitten reissusta palattua, niiden valmiiksisaattaminen tuottaa hankaluuksia ja stressiä. Kai se vain täytyy luottaa, että asiat menevät niin kuin niiden on tarkoitus, ja ei ole katastrofi, jos joku juttu ei valmiiksi ehdikään; kai ne voi tehdä sitten myöhemminkin. Täytyy silti sanoa, että kyllä tämän matkan ajoitus on nyt niin kummallinen, että ei ole tosikaan. Enpä vuosi sitten aikataulua suunnitellessa mitenkään olisi arvannut, minkälaiseen saumaan tämä sattuisi. Silläkin on varmasti tarkoituksensa. Avoimin mielin eteenpäin, vaikka vähän stressiä meinaa pukatakin.

Muutosten aika

Huh, tässä viime viikkojen aikana on sattunut ja tapahtunut paljon mullistavia asioita. En niitä tässä ala sen tarkemmin ruotimaan, kunhan vaan totean, että onpas ainakin nyt kertynyt pohdiskeltavaa ja mietittävää ja sulateltavaa ja totuteltavaa ainakin yhden kuukauden kävelyn verran. Onneksi se vaellus on edessä; jospa sen aikana sitten saisin mieleni tyyneksi ja aivoitukseni kohti uutta tulevaisuutta!