Tällä viikolla (no, melko monena muunakin viikkona, mutta tällä viikolla jotenkin erityisesti) olen pohtinut vaellusta monelta eri kantilta. Henkiseltä, fyysiseltä ja varusteelliselta nyt ainakin.
Otetaan vaikka tuo fyysinen ensin. Olin tällä viikolla työreissulla Iso-Syöttellä, ja siellä ulkoiluhetken aikana käveltiin tunturia alas ja ylös. Hyvää harjoitusta, kyllä, mutta samalla rinnekävely paljasti aukottomasti sen tosiseikan, että minun lenkit yleensä tapahtuu ihan tasaisessa maastossa. Kodin lähellä kun ei juurikaan mäkiä löydy. Kylläpäs tuntui alamäki polvissa ja ylämäki keuhkoissa, huhhuh! Tähän siis täytyy tulevana kesänä kiinnittää erityishuomio harjoittelussa; pakko vain yrittää löytää kaikki mäennyppylät ja käyttää niitä harjoittelurinteinä.
Sitten vaikka se varusteasia; eilen laitoin ensimmäistä kertaa talven Icebug-kenkäkauden jälkeen jalkaan ne syksyllä ostamani vaelluskengät. Sauvakävelyllä 2 tuntia, n. 10 km, ja tuloksena isot kipeät rakot molemmissa pikkuvarpaissa sekä hiertymät jalan ulkoreunassa pikkuvarpaista vähän nilkkaan päin. Tarkoittaakohan tämä sitä, että pitää vielä ostaa uudet, vielä leveämpilestiset vaelluskengät ja alkaa kävellä niitä sisään, vai onko vielä toiveita, että nämä olemassaolevat siitä muokkautuisivat? Sitä pitää vielä tässä pohtia ja pähkiä hetki... Kun ei periaatteessa olisi varaa investoida uusiin kenkiin, mutta toisaalta on fakta, että vaelluksesta tulee todella kurja, jopa mahdoton, jos kengät eivät ole juuri sopivat.
Henkisestä puolesta en taida nyt alkaa mitään kirjoittamaan. Sitä asiaa on niin paljon, ja niin moninaista, että siitä pitää jossain vaiheessa kirjoittaa ihan oma postauksensa, tai useampiakin.
Semmoisissa mietteissä tänään. Jatketaanpa taas viikon päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti