Musiikkia korville

Camino de Santiagon Facebook-ryhmässä oli vastikään kiivasta keskustelua siitä, kannattaako jotain musiikkisoitinta (MP3, iPod tms) ottaa mukaan vaellukselle. Osa jäsenistä oli hyvin kiivaasti sitä mieltä, että ei missään tapauksessa; että se estää todellisen vaelluksen, estää kuulemasta luonnon ääniä ja omaa sisintään. Muutamat eivät nähneet siinä mitään pahaa, vaan olivat sitä mieltä, että musiikkisoittimen kanssa matka sujuu mukavammin. Kolmas ryhmä ajatteli, että soitin on hyvä mukana, mutta että sitä kannattaa käyttää vain iltaisin, nukkumaan menoa helpottamassa (eli blokkaamassa pois naapuripeteistä kuuluvat kuorsaukset ja muut äänet).

Jokainen taaplaa tyylillään, niinhän se on. Itse aion ottaa yhdenlaisen soittimen mukaani, mutta ei sen musiikin takia. Otan pienen sanelimeni, mikä sen saneluominaisuuden lisäksi toimii myös MP3-soittimena. Ajatus on, että sanelin menee pienempään tilaan kuin päiväkirja, ja sen avulla pystyn tallentamaan mietteitäni vaikka kävellessä, jos siltä alkaa tuntua. Ja kai minä sitten otan pienet nappikuulokkeetkin siihen mukaan, että voin tarpeen vaatiessa vaikka musiikkiakin kuunnella. Vaikka tällä hetkellä en näekään, että sellaista tarvetta syntyisi, niin eihän sitä koskaan tiedä.