sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Kevyellä kantamuksella

Nyt viikonloppuna pääsin viimeinkin vähän lietsomaan matkakuumettani, kun Hanna oli yökylässä ja saatiin vuorokauden verran jutustella niin vaellus- kuin muistakin asioista. Tehtiin mm. makuupussi-inventaario, ja sain päätettyä, minkä viidestä eri makuupussivaihtoehdosta otan mukaan reissuun. Valittiin minulle se kaikista pienin ja kevein vaihtoehto; siinäkin kun luvattiin, että tarkenee +5 asteeseen saakka, ja kun kaikki yöt sisätiloissa ollaan, enkä ole kovin palelevaa tyyppiä, niin eiköhän sillä pärjää. Eipähän tule ylimääräisiä grammoja siitäkään.

Paljon keskusteltiin mukaanotettavista varusteista. Minä aion pärjätä max. 40 litran rinkalla ja mahdollisimman paljon alle 10 kilon kantamuksella. Hannan rinkka on 65 litraa, mutta suunnittelee ehkä ostavansa uuden 50 litran rinkan, ja pitävänsä maksimipainona 12-15 kiloa. Minusta tuo tuntuu paljolta, mutta toisaalta, Hannalla on parempi kunto kuin minulla, ja kokemusta Lapin vaelluksilta, joten eiköhän tuo tiedä rajansa. Lisäksi pitänee ottaa huomioon, että minun pitää kantaa myös sisäiset kiloni, joita on useampikymmenen enemmän kuin Hannalla.

Tosin en missään tapauksessa ottaisi telttaa ja retkipatjaa mukaan, mutta Hanna niitäkin suunnittelee. Ollaan me erilaisia, minä kun en hätkähtele mistään ötököistä, torakoista tai muista, kun taas Hanna vannoo mieluummin pystyttävänsä teltan kuin majoittuvansa jossain alberguessa missä näyttää olevan luteita ja torakoita. Muutenkin minulla on rennompi ote, vessassakin voin käydä minkälaisessa murjussa vain. Saapa nähdä minkälainen yhteiskokemus meillä tuleekaan, kumpi loppujen lopuksi lähentyy toisen mielipidettä, vai pysytäänkö koko reissun ajan yhtä kaukana toisistamme näissä asioissa.

Pääasia on, että oikeasti tärkeistä asioista ollaan samaa mieltä, tai ainakin suvaitsevia toisen mielipidettä kohtaan. Yksi tärkeistä jutuista on se, että kumpikaan ei ole tekemässä mitään kilpajuoksua, vaan ollaan yksimielisesti vaeltamassa lyhyitä päivämatkoja, pysähdellen missä tuntuu, ja vapaapäiviäkin pitäen silloin kun siltä tuntuu. Matka on tärkeämpää kuin päämäärä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti