sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Yksin vai yhdessä

Tällä viikolla on juteltu kavereitten kanssa siitä, miten itse kukin kokee yksin reissuun lähtemisen. Näköjään monella on vaikeaa lähteä mihinkään (matkalle, elokuviin, konserttiin, ravintolaan jne) itsekseen, ilman seuraa. Minusta tuo on jännä ajatus, joka ei oikeastaan ikinä ole tullut minulle mieleen. Olen aina nauttinut niin seurasta kuin yksinolostakin. Ei minulle ikinä ole minnekään menemisessä ollut kynnyskysymyksenä se, että joutuisin menemään yksin. Ihan hyvin voin mennä mihin vain tapahtumaan itsekseni, ja viime kesänäkin kävin Ljubljanassa vajaan viikon reissulla ihan yksikseni.

Minusta yksinmenemisessä on paljon hyviä puolia. Mm. se, että sitten voi oikeasti tehdä kokemuksestansa juuri sellaisen kuin itse toivoo, eli voi tehdä heräämis-, ruokailu- yms. aikataulut oman sisäisen kellon mukaan, matkoilla voi käydä juuri ne nähtävyydet ja paikat katsomassa mitä itse haluaa, ja voi lennosta vaihtaa suunnitelmia neuvottelematta kenenkään kanssa. Ja jos siltä tuntuu, voi aina alkaa juttelemaan jonkun tuntemattoman ihmisen kanssa (vaikka minusta ei monesti siltä tunnukaan, mutta joskus sitäkin tapahtuu), ja sillä lailla saada hetkeksi seuraa, ja tutustua uuteen mielenkiintoiseen ihmiseen.

Toki yhdessämenemisessä on puolensa myös; on jotenkin "turvallisempi" olo, ja voi tutun ihmisen kanssa vertailla kokemuksia, ja jälkikäteen muistella tapahtumia. Ehkä tuo viimeinen kohta itse asiassa on minusta se paras puoli yhteiselämyksissä. Yksikseen kun on jossain käynyt ja yrittää sitä selittää kaverille, ja näyttää vaikka kuvia, niin ei se ole koskaan sama. Kun se kaveri ei ole itse siellä ollut, niin ei voi mitenkään päästä samaan fiilikseen.

Tänne vaellukselle ainakin tämän hetken suunnitelmien mukaan olen lähdössä yhdessä. Hanna, ystäväni jo yli 20 vuoden ajalta, lähtee myös. Ja hänen ansiostaan varmasti saamme reissulla paljon uusiakin tuttuja; hän on niin hyvä jututtamaan vieraita ihmisiä, että oletan, että joka päivä tutustumme ainakin kymmeneen uuteen vaeltajaan. :) Valitettavasti nyt talven aikana ollaan fyysisesti ihan eri paikoissa, ja sen takia ei vielä olla paljoa ehditty yhdessä matkaa suunnitella, mutta kesällä kun taas ollaan vierekkäisillä paikkakunnilla, päästään sekä suunnittelemaan että valmentautumaan yhdessä; meillä kun on tapana viikottain kävellä yhdessä toista tuntia kerrallaan, ja samalla parantaa maailmaa. Ensi kesänä pitää vain vielä tihentää tahtia ja pidentää matkaa; kylläpä maailma sitten onkin hyvä syksyllä, kun niin ahkerasti olemme sitä kesän ajan parantaneet!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti