Miksi?

Niin, miksi ihmeessä minua kiehtoo ajatus pyhiinvaelluksesta ylipäätään, ja tuolla reitillä nimenomaan? Olen välillä melkoisen tunteella elävä ihminen, ja jotkut asiat/ihmiset vaan kolahtaa samantien niin, että se on menoa. Muistan vieläkin, kun ensimmäisen kerran kuulin tästä reitistä, ja se vain kolahti. Tiesin heti, että tuonne minun on joskus elämässäni päästävä. Ei kai siihen mitään varsinaista järkisyytä ollut silloin, eikä ehkä ole nytkään, vaikka voihan niitä syitä silti järjen kanssa pähkäillä. Tässä alla ainakin muutama syy, mitä juuri nyt tuli mieleeni.

Koen nykypäivän elämänmenon liian kiireiseksi ja monimutkaiseksi. Haluaisin hidastaa vauhtia, ja muokata elämääni sellaiseksi, että voisin rehellisesti sanoa nauttivani jokaisesta päivästä. Uskon vakaasti, että suurimmat elämykset saa ihan jostain muusta kuin tästä materialistisesta maailmasta. Olen varma, että ihminen pärjää tosi vähällä tavaralla, ja siksi ajatus, että olen kuukauden vain niiden tavaroiden varassa, mitä n. 40 litran reppuun mahtuu, tuntuu hyvältä.

Olen myös vähän erakko. Vaikka olenkin toisaalta todella sosiaalinen ja nautin seurasta, niin yhtälailla nautin myös yksin omissa ajatuksissani olemisesta. Minusta on hyvä, että on mahdollisuus hiljentyä niin, että on vain minä ja tie, ja maailmankaikkeus. Se, mitä olen tuosta vaellusreitistä lukenut, on antanut minulle kuvan, että siellä voi halutessaan vaipua omiin mietteisiinsä kenenkään häiritsemättä, mutta halutessaan löytyy niin vaellus- kuin juttuseuraakin. Mikäpä sen mukavampaa kuin tutustua uusiin eri puolilta maapalloa tuleviin ihmisiin ja heidän aivoituksiinsa, mutta omilla ehdoilla ja aikataululla!

Tuo nimenomainen reitti kuulostaa minusta hyvältä myös sen takia, että se on "helppo", siis siinä mielessä, että se on hyvin viitoitettu (=ei eksymisen vaaraa), ja siellä on lyhyiden välimatkojen päässä edullisia majapaikkoja koko reitin ajan. Ja jotenkin sekin ajatus tuntuu kivalta, että reitin varrella kerätään leimoja Credencial'iin, eli pyhiinvaeltajan passiin, joka päivälle, ja sitten perillepäästyä ne leimat tarkastetaan, ja kun minut oikeaksi pyhiinvaeltajaksi niiden perusteella todetaan, saan Compostelan, eli todistuksen pyhiinvaelluksesta. Lapsellista, joo, tiedän, mutta näköjään minulle tehoaa vielä nämä perinteiset lastenkasvatusmetodit ja houkuttimet. Ikuinen pentu olen! :-D